Tammikuun alkupuolella tuli tähänastisen kauden selkeästi paras onnistuminen. Zagrebin pujottelusta 3. sija ja 14 FIS-pistettä. Pari päivää aikaisemmin laskettu kisa Itävallan Obdachissa uumoili jo hyvää. Laskin kuuman ryhmän ulkopuolelta ensimmäisen kierroksen kolmanneksi. Tämä kisa loppui kuitenkin sijalle 14.
Vähän voi jo hymyillä...
Zagreb
Obdachin taivas oli tulessa
Kisareissujen välissä treenasimme pääosin Itävallan Maria Almissa, josta on jo muotoutunut jonkinmoinen maajoukkueen tukikohta. Olosuhteet vaihtelivat jatkuvasti, eikä kahta samanlaista treenipäivää varmastikaan ollut.
Fischer test centre
Kirchbergissä laskin elämäni kovatasoisimman FIS-kisan. Sieltä tuloksena 15. sija. Kisa meni kyllä hyvin, mutta pisteillä ei juhlittu kovan tason vuoksi.
Sattumalta tuli tällainenkin nähtävyys nähtyä: Kitzbühelin syöksyrinne.
Kuun viimeiset laskupäivät kuluivat pitkästä aikaa suurpujottelun parissa. Hyppäsin tälle reissulle poikien tasoryhmä 1:n mukaan. Oli harvinaisen mukavaa laskea pitkästä aikaa alppikouluajan kavereiden kanssa. Luvassa oli ensin kaksi treenipäivää Slovenian Kranjska Gorassa ja sen jälkeen Filzmoosin kisat Itävallassa. Edellisistä suupuikkatreeneistä oli kulunut puolitoista kuukautta ja sen todella huomasi. Treenaamattomuuden tulos oli melko karmeaa.
Kranjska Gora
Peltolan Kalle harvemmin hymyilee kuvissa...
Filzmoos
Filzmoosin toisen päivän kisa peruttiin, joten ehdimme katsomaan Schladmingin iltapujottelua. Melkonen Itävaltalaisten kansanjuhla. Paikalla oli arvioiden mukaan noin 50 000 ihmistä. Monessako Suomen urheilutapahtumassa on yhtä paljon porukkaa?
Nyt yritän parannella itseni flunssasta, jotta olisin iskussa tiistain Eurooppacupin pujottelussa Saksan Oberjochissa. Siellä pitäisi olla hyvä mahdollisuus iskeä kovimpien laskijoiden taistellessa maailmanmestaruuksista Amerikan mantereella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti